Ransu - In Memoriam

Sili luonnetestissä: +172 p.

Sili osallistui Valkeakosken Kennelkerhon järjestämään luonnetestiin Valkeakoskella 17.6.2009. Hieman jännitti etukäteen tuo testi, sen verran erikoisia nuo tilanteet luonnetestissä ovat. Sili on kuitenkin tottunut siihen, että saa meiltä ohjeistusta hieman oudommissa tilanteissa, ja luonnetestissähän joutuikin sitten käyttämään omia aivojaan...

Tuloksena testistä +172 pistettä ja hyväksytty. Näin jälkikäteen ajateltuna Sili käyttäytyi testissä juuri niin kuin olettaa saattoikin, eli hieman pehmeästi, mutta kuitenkin pystyi keskittymään olennaiseen koko ajan. Eniten Siliä rassasi kelkka, jonka luokse piti hieman varautuen mennä, ja palautui täysin vasta sitten, kun sain itse kehua sitä (joka kertoo juuri siitä, että se on tottunut saamaan ohjeistusta meiltä kaksijalkaisilta). Sen sijaan kulman takaa tullut haalari sekä vierivä tynnyri eivät enää sitten olleetkaan juuri mitään Silin mielestä (vaikka niitä toki pelästyikin, palautui oikeastaan saman tien). Pimeässä huoneessa Sili oli varmasti hieman epävarma siitä, mitä olisi pitänyt tehdä, ja pari kertaa jouduin sitä kutsumaan. Ilmeisesti Sili oli sitä mieltä, että olisi aivan hyvin voinut myös jäädä kivan tuomarisedän kanssa huoneen ovellekin. Ensimmäiseen ammuntaan se reagoi hieman liikkumalla ("mikähän tuo oli"), mutta toisen otti jo ihan lungisti. Ilmeisesti se, että Sili tykkää katsoa TV:stä action-leffoja ja -sarjoja, joissa ammutaan paljon, on myös osaltaan auttanut :-) Toki ehkä päällimmäisenä jäi mieleen varmasti monille tuttu Silin avoimuus ja ihmisrakkaus, josta myös molemmat tuomarit pääsivät osallisiksi pusujen merkeissä :-)

Tässä tulokset vielä tarkemmin:

• Toimintakyky: +1, kohtuullinen
• Terävyys: +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
• Puolustushalu: +3, kohtuullinen, hillitty
• Taisteluhalu: +2, kohtuullinen
• Hermorakenne: +1, hieman rauhaton
• Temperamentti: +3, vilkas
• Kovuus: +1, hieman pehmeä
• Luoksepäästävyys, +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
• Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

On se Sili vaan upea koiruus!

Kesä, tuleekohan se?

Nelli: Näyttää siltä, että Nelli pääsee Agirodussa starttaamaan joukkuekisassa. Suostuimme hetken mielenhäiriössä varakoiraksi yhteen tollerijoukkueeseen ja nyt yhdellä joukkueen koiralla alkoi sopivasti juoksu.

Viimeksi Nelli on kisannut 09/2008, joten varmasti on homma hanskassa :). Otin yhden radan sunnuntaina, 50 cm hypyillä ja se meni ihan kivasti. Siinä olisi ehkä muutaman kärrynpyöränkin ehtinyt tekemään matkan varrella Siliin verrattuna.

Ransu: Otus puksuttaa lauman mukana - edelleen. Ransun elämä on tasaantunut sen jälkeen, kun lopetimme ed. lääkärikeikan jälkeen kaikki lääkkeet paitsi kipulääkkeen. Ransullahan on noita toivottomaksi todettuja vaivoja ihan riittämiin ja sen osalta näyttää siltä, että kuluva kesä on Ransun viimeinen. Nyt tilanne on kohtuullisen hyvä.

Lääkityksen loputtua Ransulle on tullut painoa lisää ja tuntuu että ruoan näkeminenkin lihottaa sitä. Muutenkin se on pallomaisen näköinen. Katsellaan ja ihmetellään... Ransun matka on ollut tapahtumarikas ja viimeisen 2-3 vuoden aikana niitä viimeisiä reissuja lekurille on tehty muutamia. Aina on tultu häntä heiluen takaisin. Sitkeä sissi.

Sili: Agility pagility. Mainio veikko tuo Sili. Juuri kun tuloskunto kävi pohjamudissa niin sitten taas pienellä hienosäädöllä hommat toimii kuin rasvattu. Kulminaatiopiste oli Anna Oreniuksen ratareeni kesäkuun alussa. Nina veti siellä hienot setit Silin kanssa. Kuskin itseluottamus nousi ja saimme hienosäätöä/oivalluksia jatkoa varten. Kiitos.

YLÖKK:n kisat Sorsapuistossa olivat välittömästi koulutuksen jälkeen ja rata näytti oikein hyvältä... ainoastaan kepeillä tuli huolimattomuusvirhe. Väärä sisäänmeno ja keppien uudelleen aloittaminen vievät aina tuhottomasti sekunteja, mutta aika jäli radan nopeimmasta vain viitisen sekuntia. Kepit vaativatkin erityistoimia jatkoa varten. Oikein kiva, oikein kiva juttu. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavan kerran sitten Agirodussa kisaamaan.

Optigenin CEA/CH-testi tuli muuten sekin "puhtaana" takaisin, joten geeniperimä on kunnossa. Oikein kiva juttu.

Geenit melkein testattu ja on sitä kisoissakin käyty

Silin eka setti geenituloksista on nyt analysoitu ja tuloksena TNS = Clear ja CL = Clear tai nou, vaimikäseoli. Joka tapauksessa geeniperimä näyttää varsin puhtaalta. Optigenin tulos on vielä (CEA) on vielä tulematta, joten sitä jännätessä.

Silin kisat ovat menneet ihan kivasti, vaikka tulokset eivät ihan vastaa tavoitetta. Kyllä tässä vielä kuskeilla on opeteltavaa.

Pictures by Juha Paulavuo TAMSK:n kisoista viime viikonlopulta. Tero lennätti "sulavalla" ohjaamisellaan läjän rimoja.

4/7

TAKUT-kisakirous (okei, me ei olla siellä ikinä pärjätty) melkein sai tälläkin kertaa niskalenkin viikonlopun neljän startin kokonaisuudessa "featuring Sili the Great". Mutta vain melkein...

Tässä lyhyt versio:

1. la, Nina aloitti kisarupeaman reippaasti ja kauden nopein hylky tuli Silin singahtaessa sekunnissa, loistavan varaslähdön siivittämänä, hypyltä putken väärään päähän. Onneksi meni väärään päähän, koska houkutus radan jatkamiseen olisi voinut olla liian suuri. Nina teki sen, mihin minä en olisi pystynyt, eli sanoi pari valittua sanaa ja käveli radalta pois. Thumbs up.
2. la, Nina otti startin samalla tavalla kuin ensimmäisellä radalla. Tällä kertaa Sili istui startissa kuin tatti ja sekös oli hienoa. Rata oli kokonaisuudessaan hieno. Meidän heikoin lenkki eli kepit oli pääroolissa tälläkin kertaa. Kokkonen oli luonut mukavan killerin kolmen hypyn suoran jälkeiseen 90-asteen kulmassa olevaan keppihässäkkään. Kepit olivat viimeisen hyppyesteen kohdalla n. 4 metrin päässä siivekkeestä. Kuva olis kiva. Anyway toi kohta meni hienosti, mutta jotain tapahtui kesken keppien. Video on analysoimatta. Sili vaan jätti kepit kesken. Usko loppui? Emmätiä, mutta siinähän sitä aikaa meni rutosti. Rima tai pari tuli radalla kaiken riemun päälle. Kontaktit olivat hienot ja meno maistui.
   
3. su, (Tero) kikkailin sunnuntain startissa ihan kiitettävästi. Alku meni kivasti mutta onnistuin sitten kepeillä olemaan millin päässä Silistä ja eikä siinä vielä kaikki. Repäisin hätäpäissäni Silin toiseksi viimeisestä välistä seuraavalle esteelle ja homma hajosi käsiin. Sitten sen jälkeen oli järki kaukana ja kymmenisen estettä mentiin, joista Sili suoritti ehkä puolet. Parinkymmenen sekunnin hulabaloon jälkeen tulin järkiini ja otin viisi viimeistä estettä "niinkuinsepitäätehdä" eli tarkasti ja rauhallisesti. No niin rauhallisesti kuin pystyin.
   
4. su, (Tero) hammasta purren radalle. Asenne oli, että vaikka väkisin = ohjataan sitä koiraa äläkä sählää. Rata suoritettiin sääntöjen puitteissa virheettömästi, mutta ehkä tyylipisteitä ei olisi jaettu ainakaan taitoluistelukisoissa. Se oli kiva huomata, että sinä pienenä hetkenä, kun tajusin että nyt alkaa tulipalojen sammuttelu, huomasin myös virheeni radanlukutaidoissa. Sain Silin väännettyä pari kertaa väärältä esteeltä oikeaan suuntaan. Niissä meni aikaa aivan rutosti. Kontakteilla tuli otettua reeninomaisesti reilusti pysäyttäen - ei parane ottaa tavaksi. Ai että (nam nam) mä sitten nautin siitä, että Siliin voi luottaa kontakteilla. Nyt se on sanottu "ääneen". Nyt pitää vähän hienosäätää vahvistaa Silin käytöstä noilla isoilla ja aina niin kavalilla pinnoilla - ja koittaa olla pilaamatta niitä :) .

Mutta hei. Nolla 4/7 on nyt plakkarissa ja unelma arvokisaoikeudesta elää. Toinen asia on, että käytetäänkö me sitä pientä ja mahdollista oikeutta hyväksemme. Ehkä suoritustasomme ei ole ihan arvokisakunnossa. 2010 on jo mielessä.

(ei tästä tullutkaan niin lyhyt)