Aamu:

Kanakasvis-MIX:
Kukin koira sai n. 100-150 g

Ilta:
Kanansiipiä kullekin 180-230g

Mahat näyttää kestävän hyvin.

Tänään, 28.10, on ensimmäinen kokonainen BARF-päivä ja näillä jatketaan. Aamu aloitettiin kevyesti kanakasvis-MIXillä (http://www.barffi.net/sisalto.php?item_id=17), ettei suolisto järkyty.

Aamulla:
Nelli: n. 130 g
Sili: n. 160 g
Witzi: n. 190 g

Illalla:
Kanansiipiä
Nelli: 70 g
Sili: 80 g
Witzi: 88 g

Luuliha-MIX:
Nelli: 85 g
Sili: 110 g
Witzi: 135 g

Witzi hieman närppii ruokaansa. Se on ollut sillä tapana, kun jotain uutta ruokaa on tarjolla.

On tässä ruokavaliossa oppimista.

Meidän pikkukaverimme, Witzi (Tronic Chilina x Rising Sun Spot at narrow lane) , täytti 9.10.2010 kokonaisen vuoden.

Aamulla klo 10 maissa jätimme Rovinjin ja Kroatian, jatkaaksemme matkaa Sloveniaan – takaisin EU-alueelle.

Matkalla Blediin piipahdimme Skocjanin luolastossa, maailman suurimmassa maanalaisessa kanjonissa. Kiersimme 1,6 kilometrin reitin englanninkielisen opastuksen johdattamana kosteissa tippukiviluolastoissa. Itse kanjoni oli n. 300 metriä pitkä, 60 metriä leveä ja 100 metriä korkea tila, missä Reka-joki kulki jylhästi. Reitti kulti 100-170 metriä maan pinnan alapuollla. Tämä UNESCOn maailmanperintökohde on maineensa veroinen ja vierailun arvoinen paikka. Kuva reitin päätepisteestä.

Skocjanista jatkoimma Blediin. Bled (perustettu vuonna 1004) on kaupunki paikallisesti isohkon järven rannalla ja järvessä on Slovenian ainoa saari. Saarella on Barokkikirkko, joka on erottuu saaren muodoista selvähkösti.

Leiriydyimme Camping Blediin ja saimme ihan kohtuullisen reunapaikan matkailuautollemme. Leirintäalue oli hyvä, esim. fasiliteetit olivat hyvät ja leirintäpaikat selkeästi eroteltavissa. Virittelimme normaalisetin pystyyn ja asetuimme kodiksi.

Saapumispäivänä tutustuimme lähimaastoihin ja uitimme koiria järvessä. Sää oli mitä mainioin. Grillailimme ja nautiskelimme keleistä. Viileää ja tuulenvirettä, namnam.

Alueella oli langaton nettiyhteys, tosin signaali oli heikohko ja mm. blogin päivitys ei onnistunut ollenkaan. Ilmeisesti verkossa oli jotain rajoituksia, mitä siellä voi tehdä. Tsekissäkin voi ennakkotietojen mukaan olla samanlaisia probleemia esim. Youtuben kanssa. Facebook toimi ihan kohtuullisesti. Langaton verkko on nykyaikaiselle leirintäalueella ihan ehdoton palvelu. Läppäreiden näyttöjen kajastus melkein jokaisessa majapaikassa kertoo asian oleellisuuden.

Yöllä oli miellyttävän viileää ja uni maistui makoisalta. Aamulla vielä mietimme lähdemmekö jatkamaan matkaa vai vietämmekö toisen päivän tässä paikassa. Päätimme jäädä ja se oli ihan hyvä valinta. Aamiainen venähti puolille päivin. Iltapäivällä suuntasimme rannalle uittamaan koiria.

Keräsimme koirakolmikolla jälleen katseita . Hauskaa oli muillakin kuin koirillamme.

Uintireissun jälkeen paikallinen sähkömies viritteli lisää sähköpaikkoja ja saimme helpotusta energiapulaamme (läppäriin ja jääkaappiin virtaa).

Koiratouhujen jälkeen menimme polkupyörillämme rantaa pitkin Rovinjin keskustaan syömään ja tsekkaamaan, onko paikka muuttunut kolmessa vuodessa. Rantareitti oli hiukan hidas (45 min), koska se kierteli tietenkin rantaviivaa ja muitakin ihmisiä oli liikkeellä tungokseksi asti (niin kuin tähän aikaan tietenkin on). Kaupungin yleisilme oli hiukan siistiytynyt, mutta tunnelma oli edelleen lämmin ja rento. Suosittelen lämpimästi Kroatiassa reissaaville. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Paluumatkalla pyöräilimme isompia teitä pitkin ja matka taittui n. 20 minuutissa (6,6 km). Koirat olivat nukkuneet hyvin reissumme aikana ja karvaturrien iloksi käväisimme vielä iltauinnilla virkistäytymässä.

Huomenna lähdemme täältä kohti Sloveniaa. Saa käyttää pitkästä aikaa euroja, juhuu.

Heräsimme aamulla ulkona kuuluneisiin ääniin ja totesimme ulos astuessamme, että rannalla kävi aivan tolkuton tuuli. Hiekka pöllyytti paikkoja ja tavaroita lenteli. Päätimme lyhentää oloaikaamme tässä paikassa. Saimme pienen taistelun jälkeen tavarat talliin ja eikun menoks.

Suuntasimme luoteeseen kohti Rovinjia, missä olimme käyneet aiemminkin, kolme vuotta sitten Milano – Venetsia – Rovinj –reissullamme.

Reittivalintamme eivät oikein natsanneet ja matkamme kesti muutaman tunnin pitempään. No, tulipahan kokeiltua kapeiden kaupunkikatujen tunnelma matkailuautollamme. En suosittele, ainakaan ruuhka-aikaan.

Tunnelma kiristyi, mutta pääsimme loppupeleissä kuitenkin perille isohkolle leirintäalueelle. Täällä taas oli sähkö kortilla, kun paikkamme vieressä oleva sähkökaappi oli täynnä pistokkeita, eikä yhtään vapaata paikkaa johdollemme. Emme jaksaneet valittaa asiasta enää sunnuntaina, eikä meillä akuuttia sähkön tarvetta ollutkaan, paitsi ehkä jääkaapille, mutta sen jäähdytys hoituu kätsysti kaasullakin.

Kevyt ruokailu ja nukkumaan.

Aamulla normiaamutoimet ja matkaan.

Kuumahan reissullamme on ollut koko ajan ja sen tiimoilta ajattelimme suunnistaa rannalle, missä edes hiukan olisi tuulenvirettä. Löysimme parin tunnin ajomatkan päästä, saarelta nimeltään Pag, ISON leirintäalueen. Bongasimme leirintäalueen eteläkärjestä kuuman ja potentiaalisen leirintäpaikan aivan rannan tuntumasta. Kuvia:

Telttapaikka tuollaisessa paikassa olisi hiukan haastavaa. Matkailuautossa on puolensa. Päätimme, että voisimme viettää tuossa paikassa pari päivää, kun kerran tuulenvirekin auttoi kuumuuden kestämisessä. Koiratkin nauttivat mereen pulahtelusta ja tuulesta. Camping Simuni oli kuin pieni kaupunki, missä muutama tuhat ihmistä käyttivät paikan ravintoloita ja kauppoja kuten oikeassakin kaupungissa. Kustannustaso oli vielä hiukan korkeampi kuin normikaupassa, tottakai.

Alueella oli ILMAINEN langaton nettiyhteys. Pointsit paikalle. Sähköäkin saimme lopulta (rantapaikkojen normaalit sähköpaikat olivat varattuja) melkein vieressämme olleesta, käytöstä poistetusta, kojusta, minkä yksi pistorasia toimi. Sähköpaikkoja katsastaessa yksi loikkani hieman epäonnistui ja karahdin kiville: tuloksena syvä haava vasemmassa sääressä ja verenvuoto, joka ei meinannut lakata lainkaan. Kuvassa pidän haavaa kiinni ja koitin tyrehdyttää vuotoa. Parin tunnin päästä veri ei enää vuotanut. Mustelmaa odottellessa.

Edellisestä paikasta suuntasimme Plitviceen, mikä on aivan satumainen paikka. Kuvia olen nähnyt alueesta vaikka kuinka paljon, mutta on se itse nähtävä oikein luonnossa. Kiersimme paikkaa koirien kanssa 4-5 tuntia ja ohessa muutama kuva matkan varrelta.

Paikkaa kierrellessä unohtuivat pölyiset ja pomppuiset moottoritiet. Mieli lepäsi. Turisteja oli paikalla runsaahkosti. Iltaa kohden väki väheni ja näkymät parani. Koiriamme hiukan ihmeteltiin. Nämä meidän vesipedot onneksi halusivat vain pulikoimaan veteen ja vastaan tulleet ihmiset eivät koiruuksia houkutelleet. Loppuvaiheessa törmäsimme lyhyesti salskeaan nuoreen Andorralaiseen mieheen, jolla oli itselläänkin bordercollie. Harmittavasti juttu jäi vähän kesken, kun alue oli sulkeutumassa.

Koska Plitvicessä meni sen verran pitkään, majoituksen etsintä tuotti hieman vaikeuksia. Muutaman mutkan kautta löysimme campingin, mikä oli vielä n. klo 22.30 auki. Paikkana Starigrad Paklenica. Söimme vielä illallisen ja painuimme pehkuihin. Ostimme hiukan nettiaikaa, 4,5 €/h. Aika kallista. Tämä maa muuten on aika kallis verrattuna naapurimaihin.

Reissua tehty nyt reilut 2200 km. Sijainti 15.7.2010:  Zalakaros, Unkari. Koitan muistella, ainakin kuvin, mitä on puuhailtu aiemmin.

12.7.2010

Alkumatkan pitkät siirtymät ovat olleet ihan leppoisia – kiitos toimivan ilmastoinnin. Heti alkumatkasta tuuppasimme suoraan Puolaan, läpi Viron, Latvian ja Liettuan.

Virossa koiruudetkin pääsivät tutustumaan helteeseen alkumatkasta lähtien.

EU on onneksi Baltiassa rahoittanut teiden korjaustöitä ja suurin osa teistä on ihan ok.

Osa teistä taas ei kelpaa kuin maastureille. Kuvassa tietä vain 3 eri paikkauksella. Parhaimmillaan paikkauksia oli 10 ja routa oli tehnyt muutenkin tehtävänsä.

Latviassa pysähdyimme hiukan “rantalomailemaan” ja koiratkin pääsivät mereen pulikoimaan.

Ja Liettuassa levähdyspaikalla. Pakko oli olla varjossa, vaikka sielläkin oli yli 30 astetta. Auringossa paahtavaa.

Illemmalla saavuimme Wigryyn, Puolaan. Aurinko vielä paistoi tullessamme, joten olisiko kello ollut noin 19-20. Oikein mukava leirintäalue ihan luostarin vieressä. Leirintäalueella oli muitakin suomalaisia ja onnistui se “kiitos”-sana paikallisiltakin.

Iltakuva leirintäpaikaltamme.

13.07.2010

Keskiviikkona jatkoimme kohti etelää.

Aikamoista pomputusta on ollut kaikilla teillä. Välillä on hyvääkin pätkää, mutta aika perunapeltoa isotkin tiet välillä ovat. Koirat ainakin tottuvat kunnon rytinään. Jousitus on kovilla ja vähän kaipaisi ilmajousia taka-akselille. Ennen ensi kesää semmoiset pitää hankkia.

Varsovan ohitimme tyylikkäästi jonossa. Ei ollut pahat jonot, ehkä 20 minuuttia ajelimme kävelyvauhtia.

Tauko paikallaan ja lämmöstä nautiskelua ruoan jälkeen. Ninan ja Witzin herkkä hetki.  Witzi kyllä on mainio matkakaveri.

Krakova lähestyy…

Ja mitä isompi kaupunki, niin sitä paremmat tiet.

Muutama kymmenen kilometriä ennen Krakovaa meidät, ja monet muutkin, yllätti kunnon ukkospuuska.

Pääsimme kuitenkin perille, oikein mainiolle Clepardia-leirintäalueelle lähellä Krakovan keskustaa. Keskustassa emme käyneet, mutta palaamme varmasti kaupunkiin lähitulevaisuudessa.

14.07.2010

Aamu alkoi mukavasti raikkaassa säässä Krakovassa. Witzikin nautiskeli olostaan.

Pieni välitankkaus Nesteellä, jolla yllättäen oli halvinta polttonestettä. Tosi on.

Päivän koskettavin osuus oli käynti Auschwitzissa.

Julmuuksista voi lukea tonnikaupalla kirjoja, enkä mene yksityiskohtiin, mutta oli aika silmiä avaava keikka tämäkin. Nuorehko oppaamme puhui hyvää englantia ja oli osasi draaman kaaret. Oikein hyvä setti. Kiertue kesti pari tuntia.

Terveisiä sinne konsernielämään:

Homma olisi jatkunut vielä Birkenaussa, mutta jatkoimme turneetamme eteenpäin kohti Zakopanea.

Matkalla aiemminkin tuli vastaan erinäisten tuotteiden myyjiä maantien laidalla ja tässä pari erityyppistä mustikkamyyjää.

Ennen Varsovaa oli myös puskissa/tien reunamilla, rekkamiehille suunnattuja “mustikkatyttöjä”, mutta ei niistä sitten sen enempää.

Illalla saavuimme Zakopaneen ja puikkelehdimme keskustan kautta, navigaattorin mielestä optimaalista reittiä, ihan Zakopanen hyppyrimäen kupeeseen leirintäalueelle.

Kävimme keskustassa koirien kanssa miljoonien turistien seassa kävelemässä ja kävelyn jälkeen kävimme syömässä Sveitsiläisessä ravintolassa. Hyvää oli ja siitä olikin tuossa aiemmissa viesteissä kohokohdat.

Leirintäalue oli hyvä ja langaton internet oli saatavilla ilman lisämaksua. Hassua muuten, että yö leirintäalueella maksoi asuntoautolle 65 zlotya ja aidan toisella puolella turisteille ja vaeltajille parkkimaksu oli 15 zlotya tunnissa.

15.7.2010

Torstai menikin sitten tehokkaasti autossa, joka siirtyi ohjastaessamme Slovakian kautta Unkariin ja tänne Balaton-järven eteläpuolelle Zalakarosiin. Ilma seisoo ja on n. 30 astetta edelleen klo 00.00. Tuskallista.

Huomenna Kroatiaan.