Menneenä viikonloppuna oli agilitys Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisat Nokialla. Nellin kanssa osallistuimme kekkereihin. Päivän aikana oli kaksi rataa, agilityrata ja hyppyrata. Ekalta agilityradalta saimme nollan kohtuullisella ohjauksella. Ei mitään sankaritekoja, ihan peruskauraa. Toisella hyppyradalla (joka oli helppo) Nellille tuli kepeillä hama. Nelli jätti kepit kesken (?!!??). Sitä ei ole tapahtunut vuosiin. Videoltakaan ei selvinnyt, teinkö jotain ihmeellistä kepeillä. Ei tekemiseni ole ennenkään häirinnyt kepeillä, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Jäi taas se tuplanolla tekemättä. Järjestäjät onnistuivat sössimään kahden radan yhteistuloksen laskennan. Koitin tuloslistoja katsoessa siitä ystävällisesti ilmoittaa toimihenkilölle, mutta sain kylmän vastaanoton. En jaksanut siitä kiukutella, kun kärkikolmikot pysyivät muuttumattomina (ainakin maxeissa). Myöhemmin muutkin sen huomasivat ja jotain pientä sanaharkkaa oli ilmassa. No, se siitä.

Myöhemmin virallisten kisojen jälkeen oli joukkuemestaruuksien vuoro. Kaikki neljä "Tamskin Toivot" -joukkueen jäsentä (Soile & Tinka, Lotta & Ella, Pekka & Minni ja Tero & Nelli) tekivät hyvää jälkeä. Minni ja Ella tekivät vitoset radalta (muurin palikka ja rima). Muille tuli pari nollaa. Kivaa oli ja on se joukkuekisan tunnelma erilainen kuin yksilökisoissa. Itsekin tulee skarpattua enemmän, kun ei tee suoritusta vain omaksi ilokseen/harmikseen. Kerrankin tuli tehtyä rata siten, miten sen olin päättänyt mennä. Vaikka väkisin. Otin muutaman takaaleikkauksen saadakseni Nellin taipumaan nopeammin hyppyjen päältä. Lisää samanlaisia reeneissä, niin Nellikin tottuu niihin eikä vauhti kärsi liikaa. Nyt meni mielestäni todella hyvin. Omaa ajoitusta pitää reenata.

Ransu oli eilen selkärangan ja muiden nivelten kuvauksessa ja löydöt olivat odotettuja isommat. Lannenikamat 6 ja 7 olivat luutuneet melkein yhteen ja 5-6 olivat silloittumassa. Kintereet näyttivät puhtailta. Lisälöydöksiä tuli kaulanikamissa, missä kaulan keskivaihella oli luupiikki. Ransulla on varmasti kipuja ja otimme kipulääkereseptin. Kuvauksen jälkeen Ransu oli aika kärsivän tuntuinen. Ilmeisesti asentoihin kääntely ja erinäiset pistokset vaikuttivat illemmallakin. Tänä aamuna Ransu oli aika herkällä tuulella ja katsotaan nyt mitä jatkossa seuraa. Saamme viettää rauhallista ja stressitöntä elämää Ransun kanssa jatkossa.