1) Nelli täytti eilen (11.8.) kahdeksan vuotta. Onneksi olkoon
karvaturrillemme. Ed. viikonloppuna Nelli näytti, että intoa agilityyn
on rutkasti jäljellä. Tosiasiahan on se, että vauhti alkaa hiipumaan.
Radalle Nelli näyttää tekevän kauheasti hommia ja ääntelee mennessään,
mutta vauhtia ei oiken meinaa löytyä. Tunne on samanlainen kuin
ohjaajallakin. Itse kisassa kuskilla tuntuu olevan rutkasti vauhtia,
mutta videolta katsellessa totuus tulee vääjäämättä ilmi. Lönköttelyä
se on. Nellin kanssa jatkamme kuitenkin harjoittelua. Seuraamme Nellin
fyysistä kuntoa ja otamme harjoituksissa vähän kevyemmin viimeistellen
kuvioita.

2) Silin kisaura jatkuu vankasti 1-lk:ssa. Viikonlopun kisat menivät
odotuksiin nähden surkeasti, mutta näin jälkikäteen katsottuna
kohtuullisesti. Ongelma kulminoitui Ninan suorituksissa
keppeihin/kontaktiesteisiin ja mun suorituksissa
ohjausvirheisiin/kontaktiesteisiin. Silille on opetettu kontakteja
heinäkuun ajan ja ei nytkään tullut kuin yksi virhe puomin kontaktilla
ja sekin mun sähellyksen vuoksi. Kisatilanteessa me molemmat ohjaajat
toistamme samoja virheitä. Suurin este loistaviin kontakteihin on se,
että emme luota Siliin. Harjoituksissa (viimeksi eilen)
kontaktivirheitä tulee tasan nolla, koska annamme Silin tehdä
kontaktin itse. Kisoissa Nina osaa ohjata kontaktit paremmin, mutta
minä hätäilen enkä muista mitä pitäisi tehdä. Aaargh... himmailen,
kääntyilen, teen käsilläni mitä sattuu. Varsinkin sunnuntain toinen
startti oli minulta luokaton esitys. Viidenneksi viimeisellä esteellä
(puomi) pysäytin Silin kontaktin lähelle ja vapautin kun oli olevinaan
niin pirun kiire maaliin. Samalla ohjasin seuraavan esteen ohi:
seurauksena kontaktivirhe ja kielto. A-esteellä (mitä harjoiteltu
vähemmän) huudan liian aikaisin käskyn ja Sili kääntyi molemmilla
radoilla minua kohti esteen päällä (huvittavan näköistä). Hohhoijaa...
näillä taidoilla ei ansaita luokkanousua.
Kepeistä sen verran, että Ninalla hyppyradan nolla meni viimeisen
kepin jäädessä väliin. Meille ei videolta selvinnyt, miksi homma
kaatui. Samantapainen tilanne sattui myös edellisissä kisoissa.
Tarkkailemme ja harjoittelemme tilannetta. Ehkä kokematon koira ja
mun/Ninan erilainen keppikäyttäytyminen on vielä Silillä hakusessa.
Mene ja tiedä. Minun kanssani keppivirheitä ei vielä ole tullut (kop
kop).

Huoh... tulipas paasattua.

3) Ransu "nautiskelee" eläkepäivistään. Ransu on oppinut muutaman
viittomakielisen eleen ja yhteistyö on osittaisen kuurouden osalta
helpottunut. Tällä hetkellä Ransu kuulee todistetusti vihellyksen ja
taputuksen.