Geenit melkein testattu ja on sitä kisoissakin käyty

Silin eka setti geenituloksista on nyt analysoitu ja tuloksena TNS = Clear ja CL = Clear tai nou, vaimikäseoli. Joka tapauksessa geeniperimä näyttää varsin puhtaalta. Optigenin tulos on vielä (CEA) on vielä tulematta, joten sitä jännätessä.

Silin kisat ovat menneet ihan kivasti, vaikka tulokset eivät ihan vastaa tavoitetta. Kyllä tässä vielä kuskeilla on opeteltavaa.

Pictures by Juha Paulavuo TAMSK:n kisoista viime viikonlopulta. Tero lennätti "sulavalla" ohjaamisellaan läjän rimoja.

4/7

TAKUT-kisakirous (okei, me ei olla siellä ikinä pärjätty) melkein sai tälläkin kertaa niskalenkin viikonlopun neljän startin kokonaisuudessa "featuring Sili the Great". Mutta vain melkein...

Tässä lyhyt versio:

1. la, Nina aloitti kisarupeaman reippaasti ja kauden nopein hylky tuli Silin singahtaessa sekunnissa, loistavan varaslähdön siivittämänä, hypyltä putken väärään päähän. Onneksi meni väärään päähän, koska houkutus radan jatkamiseen olisi voinut olla liian suuri. Nina teki sen, mihin minä en olisi pystynyt, eli sanoi pari valittua sanaa ja käveli radalta pois. Thumbs up.
2. la, Nina otti startin samalla tavalla kuin ensimmäisellä radalla. Tällä kertaa Sili istui startissa kuin tatti ja sekös oli hienoa. Rata oli kokonaisuudessaan hieno. Meidän heikoin lenkki eli kepit oli pääroolissa tälläkin kertaa. Kokkonen oli luonut mukavan killerin kolmen hypyn suoran jälkeiseen 90-asteen kulmassa olevaan keppihässäkkään. Kepit olivat viimeisen hyppyesteen kohdalla n. 4 metrin päässä siivekkeestä. Kuva olis kiva. Anyway toi kohta meni hienosti, mutta jotain tapahtui kesken keppien. Video on analysoimatta. Sili vaan jätti kepit kesken. Usko loppui? Emmätiä, mutta siinähän sitä aikaa meni rutosti. Rima tai pari tuli radalla kaiken riemun päälle. Kontaktit olivat hienot ja meno maistui.
   
3. su, (Tero) kikkailin sunnuntain startissa ihan kiitettävästi. Alku meni kivasti mutta onnistuin sitten kepeillä olemaan millin päässä Silistä ja eikä siinä vielä kaikki. Repäisin hätäpäissäni Silin toiseksi viimeisestä välistä seuraavalle esteelle ja homma hajosi käsiin. Sitten sen jälkeen oli järki kaukana ja kymmenisen estettä mentiin, joista Sili suoritti ehkä puolet. Parinkymmenen sekunnin hulabaloon jälkeen tulin järkiini ja otin viisi viimeistä estettä "niinkuinsepitäätehdä" eli tarkasti ja rauhallisesti. No niin rauhallisesti kuin pystyin.
   
4. su, (Tero) hammasta purren radalle. Asenne oli, että vaikka väkisin = ohjataan sitä koiraa äläkä sählää. Rata suoritettiin sääntöjen puitteissa virheettömästi, mutta ehkä tyylipisteitä ei olisi jaettu ainakaan taitoluistelukisoissa. Se oli kiva huomata, että sinä pienenä hetkenä, kun tajusin että nyt alkaa tulipalojen sammuttelu, huomasin myös virheeni radanlukutaidoissa. Sain Silin väännettyä pari kertaa väärältä esteeltä oikeaan suuntaan. Niissä meni aikaa aivan rutosti. Kontakteilla tuli otettua reeninomaisesti reilusti pysäyttäen - ei parane ottaa tavaksi. Ai että (nam nam) mä sitten nautin siitä, että Siliin voi luottaa kontakteilla. Nyt se on sanottu "ääneen". Nyt pitää vähän hienosäätää vahvistaa Silin käytöstä noilla isoilla ja aina niin kavalilla pinnoilla - ja koittaa olla pilaamatta niitä :) .

Mutta hei. Nolla 4/7 on nyt plakkarissa ja unelma arvokisaoikeudesta elää. Toinen asia on, että käytetäänkö me sitä pientä ja mahdollista oikeutta hyväksemme. Ehkä suoritustasomme ei ole ihan arvokisakunnossa. 2010 on jo mielessä.

(ei tästä tullutkaan niin lyhyt)

viikonloppuna natsasi

Viikonlopun kisatulossaldo oli siis edellisenkin viestin sisällöstä nähtynä aivan loistava.

Lauantaina oli siis 3 kisaa Orivedellä Silin kanssa, seuraavassa järjestyksessä:
B) ohjaaja = Tero
Rata oli ihan kiva. Itse jännitin rataa niin pirusti ja se näkyi vanhoina vikoina ohjauksessa. Keinulla hätäilin, huusin, käännyin, pysähdyin ... siis olin ihan sekaisin :) . Vitonen pätkähti siitä, mutta jatkoimme matkaa muina miehinä. Jatkorata meni kivasti ja sain taottua päähäni, että otetaanpas ne kontaktit kuten reeneissä. Jatkoesteet menivätkin ihan kivasti. Yksi rima tippui, kun vedätin hieman liikaan 65 cm tiukassa hypyssä. Sili oli hienosti mukana radalla ja jäi hyvät fiilikset

C) ohjaaja = Tero
Kuten videosta näkyi, niin se alkoi melkein näyttämään agilityltä. Erityisen tyytyväinen olin puomiin. Se meni ihan nappiin. Itsenäinen, nopeahko, hallittu. Noin sen pitää mennä. Annoin siitä Silille extrarapsutukset. Vähän epävarmuus näkyy ohjauksessani, mutta kyllä se siitä hioutuu. Loppusuoran keinulla oli minulla vähän pupu jo pöksyssä, mutta sain kammettua senkin kunnialla ja nollaa hieman tuulettelinkin maalissa. VOITTO tuli kotiin, joka on Silin ensimmäinen ja allekirjoittaneen toinen kisauralla. Harvinaista herkkua siis ja siksi koitan ammentaa kaikki mehut tästä tuloksesta.

A) ohjaaja = Nina
Ninalle kasattiin vähän tuplanollapainetta. Rata oli hyvä. Sili oli aika täpinöissään ratojeni jälkeen (siis sillä oli vauhti veressään). Tykitys hieman yllätti Ninan, mutta hän klaarasi radan hienosti. Perusvirhe sattui kepeillä, jossa tiukassa kulmassa Sili otti ekan välin mutta jatkoi suoraan kolmoseen. Pari rimaa tippui myös, yllättäen ne "kuusvitoset" tiukoissa paikoissa. Toiselle 65-hypylle jäi myös tukku Silin kaulakarvoja, kun se vähän oikaisi ja törmäsi siivekkeeseen. Kikkailujen jälkeenkin aika oli hyvä, joten kyllä se siitä.

Näillä eväillä seuraavaan viikonlopun kisarupeamaan TAKUTtien kisoihin. Lauantaina ohjaa Nina ja sunnuntaina minä (Tero).

Silille ensimmäinen voitto kolmosissa!

Moro,

antaa videon puhua puolestaan... AVA-kello käyntiin. Eihän se nyt tietenkään täydellinen rata ole, mutta keskimääräistä parempi.