4/7

TAKUT-kisakirous (okei, me ei olla siellä ikinä pärjätty) melkein sai tälläkin kertaa niskalenkin viikonlopun neljän startin kokonaisuudessa "featuring Sili the Great". Mutta vain melkein...

Tässä lyhyt versio:

1. la, Nina aloitti kisarupeaman reippaasti ja kauden nopein hylky tuli Silin singahtaessa sekunnissa, loistavan varaslähdön siivittämänä, hypyltä putken väärään päähän. Onneksi meni väärään päähän, koska houkutus radan jatkamiseen olisi voinut olla liian suuri. Nina teki sen, mihin minä en olisi pystynyt, eli sanoi pari valittua sanaa ja käveli radalta pois. Thumbs up.
2. la, Nina otti startin samalla tavalla kuin ensimmäisellä radalla. Tällä kertaa Sili istui startissa kuin tatti ja sekös oli hienoa. Rata oli kokonaisuudessaan hieno. Meidän heikoin lenkki eli kepit oli pääroolissa tälläkin kertaa. Kokkonen oli luonut mukavan killerin kolmen hypyn suoran jälkeiseen 90-asteen kulmassa olevaan keppihässäkkään. Kepit olivat viimeisen hyppyesteen kohdalla n. 4 metrin päässä siivekkeestä. Kuva olis kiva. Anyway toi kohta meni hienosti, mutta jotain tapahtui kesken keppien. Video on analysoimatta. Sili vaan jätti kepit kesken. Usko loppui? Emmätiä, mutta siinähän sitä aikaa meni rutosti. Rima tai pari tuli radalla kaiken riemun päälle. Kontaktit olivat hienot ja meno maistui.
   
3. su, (Tero) kikkailin sunnuntain startissa ihan kiitettävästi. Alku meni kivasti mutta onnistuin sitten kepeillä olemaan millin päässä Silistä ja eikä siinä vielä kaikki. Repäisin hätäpäissäni Silin toiseksi viimeisestä välistä seuraavalle esteelle ja homma hajosi käsiin. Sitten sen jälkeen oli järki kaukana ja kymmenisen estettä mentiin, joista Sili suoritti ehkä puolet. Parinkymmenen sekunnin hulabaloon jälkeen tulin järkiini ja otin viisi viimeistä estettä "niinkuinsepitäätehdä" eli tarkasti ja rauhallisesti. No niin rauhallisesti kuin pystyin.
   
4. su, (Tero) hammasta purren radalle. Asenne oli, että vaikka väkisin = ohjataan sitä koiraa äläkä sählää. Rata suoritettiin sääntöjen puitteissa virheettömästi, mutta ehkä tyylipisteitä ei olisi jaettu ainakaan taitoluistelukisoissa. Se oli kiva huomata, että sinä pienenä hetkenä, kun tajusin että nyt alkaa tulipalojen sammuttelu, huomasin myös virheeni radanlukutaidoissa. Sain Silin väännettyä pari kertaa väärältä esteeltä oikeaan suuntaan. Niissä meni aikaa aivan rutosti. Kontakteilla tuli otettua reeninomaisesti reilusti pysäyttäen - ei parane ottaa tavaksi. Ai että (nam nam) mä sitten nautin siitä, että Siliin voi luottaa kontakteilla. Nyt se on sanottu "ääneen". Nyt pitää vähän hienosäätää vahvistaa Silin käytöstä noilla isoilla ja aina niin kavalilla pinnoilla - ja koittaa olla pilaamatta niitä :) .

Mutta hei. Nolla 4/7 on nyt plakkarissa ja unelma arvokisaoikeudesta elää. Toinen asia on, että käytetäänkö me sitä pientä ja mahdollista oikeutta hyväksemme. Ehkä suoritustasomme ei ole ihan arvokisakunnossa. 2010 on jo mielessä.

(ei tästä tullutkaan niin lyhyt)