Silille tulos 3-luokan kisasta, hiphei

Sili kisasi sunnuntaina Tampereella pari kisaa.

1. starttia varten oli suunniteltu hienot kuviot, mutta Sili otti varaslähdön (ja hylyn väärältä radalta) kun Nina käänsi selkänsä. Nina kunnon kansalaisena keräsi kimpsut ja kampsut radalta ja poistui paikalta. Hienoa itsehillintää, mihin en olisi itse pystynyt. Olisin jatkanut tyhmänä rataa.

2. startti oli hitusen parempi, mutta Sili aavisteli siinäkin. Siihen temppuun emme ole tyytyväisiä. Loppurata meni vauhdikkaissa merkeissä. Vähän liiankin vauhdikkaissa. Muutama mutka meni pitkäksi Silin painaessa minkä kerkisi. Erittäin ylpeä olen Silin kepeistä. Pohdimme järkevää ohjaustapaa kepeille, mutta eihän Nina ehtinyt mitään suunniteltua ohjausta tekemään vaan hän vain huitaisi oikeaan suuntaan. Sili painoi kepeille täysillä oikeaan väliin ja osasi rytmittää vauhtinsa toiseen keppiväliin. Silillä on usein vauhdikkaissa kepeillemenossa jäänyt toinen keppiväli tekemättä. Nyt oli homma hanskassa. Radan luistaessa muuten hyvin, Nina ajautui loppuradalla hypyn välistävedon aikana huonoihin asemiin ja Silillä oli vaikeuksia hypätä hyppyä ahtaasta paikasta. Rima tippui niukalla osumalla ja siitä tuli radan ainoa vitonen.

Hienoa Nina! Kun saadaan startti vielä kuntoon, niin säästyy monelta murheelta. Minun kanssani Sili ei ole vielä kertaakaan varastanut (kröhöm. kop kop). Nina osaa ohjata paljon rauhallisemmmin kuin minä. Pitää ottaa oppia.

Nyt on kolmosissa tulos plakkarissa ja töitä edessä. Kyllä se tästä lähtee. Ensi viikonloppuna on vuoden viimeisiä kisoja, kun parivaljakko starttaa Lemmikkimessuilla. Pidetään peukut pystyssä.

Sattuipa tänään koulutusryhmässämme tapaus, jota en muista tapahtuneen minulle. Olin tänään koulutusvuorossa ja sain yhden terrierin jalkaani kiinni. Olin putken edessä seisomassa tiukassa kääntöpaikassa ja koiran mielestä ilmeisesti hänen tiellään ja sieltähän tuli hammasta. Onneksi hampaat tulivat polven kohdalle ja sen verran sain koukistettua jalkaa, ettei hampaat saaneet otetta housusta/jalasta. Käännyin koiraa kohti (uhkaavasti?) ja samalla koira otti käteen/hihaan kiinni. Sitten mulla paloi käämit totaalisesti. Olisin pyöräytellyt koiraa (ja luultavasti hävinnyt) ellei omistaja olisi tullut väliin. Reeni loppui heiltä siihen. En tiedä mitä tuossa tilanteessa edes pitäisi tehdä. Primitiivireaktioni tuskin olisi ollut se oikea, tai en tiedä. Harmittaa itseni ja koulutettavan koirakon puolesta. Ekan kerran tänä vuonna ajattelen, että taidan lopetella puuhastelun seuran koulutushommissa ja jatkaa muissa merkeissä.

syksy

Niin se aika vaan kuluu. Edellisestä viestistä on jo tovi ja tässä lyhyesti jotain mainittavia juttuja.

Silin ura kolmosissa on alkanut hylätyillä suorituksilla. Ninalla takana pari starttia ja minulla yksi KV-kisa. Suorituksista puuttuu kuskilta rutiini ja koiralta kokemus. Suoritukset ovat karahtaneet "helppoihin" virheisiin. Emme ole ottaneet kauheita paineita kisasuorituksista vaan keskitymme harjoituksissa perusjuttuihin ja muutama osa-alue vaatii vähän enemmän hommia. Katsotaan mihin suuntaan asiat lähtevät menemään.

Sili kävi viikonloppuna silmäpeilauksessa. Puhtaat silmät ja yksi kokemus lisää Silille. Painoksi puntari näytti 17,6 kg.

Olemme ilmoittaneet Silin kisaamaan parille seuraavalle viikonlopulle. Saas nährä miten menee. Ohjausvuoro on siirtynyt Ninalle toistaiseksi. Minä keskityn kennelpojan hommiin.

Nelli viettää lokoisia eläkepäiviä. Pitää keksiä kaverille jotain muuta puuhaa agilityn tilalle, kun aina välillä se näyttää "hyppivän seinille". Virtaa ainakin löytyy.

Ransu on jo tottunut eläkepäiviinsä ja pari viikkoa sitten kävi ilmi, ettei se kuule enää ovikelloakaan (mikä on arkielämän kannalta positiivinen asia).

Juuh… eipä tässä mitään. Mennään näillä eväillä eteenpäin.