Kevättä odotellessa

Tällä kertaa antina kuva.

Mukavaa pääsiäistä!

Ransupansu

Ransustakin välillä juttua. Me jo luultiin, että Ransu alkaa olemaan ehtoopuolen kulkija, mutta sehän olikin vain kipeä. Anaalirauhaset olivat tulehtuneet ja lekurin reseptin mukaiset pilleriläjät kiidättivät Ransun uuteen nousuun. Kuurohan toi veikko vielä on, mikä sinänsä ei ole huono juttu. Vapaana sitä ei kauheasti viitsi kuljettaa, kun joutuu visuaalisesti sitä ohjaamaan. Ransuhan ei ole lenkillä mikään jaloissapyörijä ja etäkäskytys on helpompaa äänellä kuin viittomalla.

Syytän Ransun sairastumisesta sitä yhtä säkkiä ruokaa, mikä oli ihmisaistein arvioituna samaa nappulaa kuin edellisetkin, mutta esim. Sili söi sitä hieman epäillen ja samalla tuli Nellille ja Ransulle oireita. Pidetään sitä epäonnekkaana sattumana.

Sili on maailman paras koira!

Onhan se Sili hauska veikko. Eilen reeneissä otimme kontaktikuurin ja jatkamme samaan tahtiin etiäpäin. Mitään probleemaa kontaktin ottamisen suhteen ei ollut. Vähän liian vauhdikkaasti kontakti ehkä menee, eikä namin ottaminen kontaktin jälkeen ole ihan sulavaa. Juoksu on hieman töksähtävää. Jatketaan harjoituksia.

Nelli on myös hauska. Nelli osoitti harkoissa järisyttävää motivaatiota ja oli ihan tulessa - ainakin päästeli mennessään tollerimaisia äännähdyksiä.

Ransu se vasta hauska onkin. Harjoitusten väliajalla Ransu pääsi vähän maistelemaan agilityesteiden hurmaa (puomia ja putkea). Voi sitä ilmeen kirkastumisen riemua. Hieman haikeana sitä katselin.

hohhoijaa

Sunnuntai oli taas toivoa täynnä. Tiedossa oli Silille pari 1-luokan starttia Turussa. Lyhyesti sanottuna tulostaso oli laiha. Ongelmat kulminoituivat kontaktien jälkeiseen elämään. Tästä oli viitteitä viime kisoissa Hämeenkyrössä, mutta nyt ongelma paheni. Jokaisen kontaktiesteen jälkeen Sili hyppäsi Ninan eteen jalkoihin. Ilmeisesti palkintoa odottelemaan Ninalta? Harjoituksissa Sili jatkaa matkaansa vaikka namia ei alastulolla olisi ollenkaan. Käsistä emme ole palkinneet kontakteilla ollenkaan. Ärsyttävää. Nyt otetaan tästä kiinni tulevissa harkoissa.

Radat olivat muuten ihan kelvot. Putkiin irtoamiset ja kepit menivät hyvin. Henkisesti raskasta tämä "aloittelevan" koiran uran alkutaival. *Huokaus*.

Turun sää ja TSAU:n kentät eivät olleet ihan optimaaliset. Tiivis kivituhkakenttä ja 10 sentin loskakerros eivät ole hyvä yhdistelmä. Loskaa olisi siis parkkipaikalla ja ympäristössä. Kisapaikkana ollut halli oli tietenkin hyvä.

oliko niitä 2 vai 3?

Eilen kävi hassusti. Tulimme iltalenkkireissulta autollamme ja siinä reissusta uupuneena päästin koirat rempseästi ulos autosta. Hain kauppatavaroita ym. autosta ja tulin sisään tavaroineni. Siinä tuli iltapalaa syötyä ja saunassa käytyä kunnes havahduimme, että missähän meidän Nelli on?

Hetken etsimme Nelliä sisältä ja pulssin noustessa tuli mieleen, että olisiko Nelli mahdollisesti ulkona. Pelonsekaisin tuntein avasin ulko-oven ja siellähän se kaveri värjötteli kynnysmaton päällä. Aika nopeasti koira tuli sisään :)

Pari tuntia ehti Nelli olemaan ulkona yksin. Ilmeisesti Nelli ei ihan suorinta reittiä mennyt autosta sisälle lenkiltä tultuamme. Tietenkin käynyt joutessaan nuuskimassa taloyhtiön koirien "tekstiviestit" ja jäänyt siinä sivussa ulos. Mahtoi siinä ohikulkijoilla ollut ihmettelemistä, kun Nelli on oven takana istuskellut. On saattanut muutama koirakaverikin mennä ohi.

agilityvaliokello käyntiin...

Eilen se sitten tapahtui. Nelli voitti ensimmäisen 3-luokan kisansa. Hämeenkyrön keikka kannatti sittenkin. Tavoitteena tosin oli tuplanolla arvokisojen osallistumisoikeuden saamiseksi, mutta kyllä tämäkin kelpaa! Tuplanollia keräämme sitten myöhemmin keväällä.

Mia Laamasen koukerot eivät kovin monelle koirakolle maistuneet, ainakaan tulosten valossa. Olihan siellä haastavia paikkoja, mutta ne näyttää sopivan tällaiselle hieman hitaammalle koirakolle. Kisasimme pitkähkön kisapäivän viimeisten joukossa ja en seurannut muiden menoa. Rennolla fiiliksellä radalle. Nelli oli startissa hervoton ja jouduin asettamaan sen paikalleen pari kertaa. Päivän ekassa startissa sattunutta varaslähtöä halunnut toistaa. Rata meni kohtuullisen sutjakasti. Kontakteilla huutelin reilusti etukäteen ja hidastin Nelliä. Siinä vähän paloi aikaa, mutta kontrolli pysyi paremmin.

Päivän eka rata meni näin. Varaslähtö - kikkailua parilla ekalla esteellä - olin aina vähän myöhässä - hiukan lisää kikkailua parilla muullakin esteellä - niukka lentokeinu. Vitonen tuli. Kaikki kontaktit olivat vähän niin tai näin. Maneesialusta oli sisähalliin verrattuna outo. Huomaa, että harjoituksia on pelkästään sisällä matolla. Maneesin pehmeämmällä alustalla ei pääse liikkeelle niin nopeasti kuin mattoalustalla.

Huoh... palkintopallilla en ole paljoakaan aikaani viettänyt ja siellä oli hieman erikoista olla. Katsotaan, koska sitten seuraavan kerran saa moista nannaa kokea.

Sili starttasi sunnuntaina aamupäivällä ja siitä nyt ei kauheasti käteen jäänyt. Onko se uusi kisapaikka, väärä valmistautuminen vai joku muu tai kaikki yhteensä, mutta Sili ei toimi vielä ihan optimaalisesti ;) . Muutama reeni maneeseissa voisi tehdä terää. Pitkät estevälitkin muuttavat ratojen luonnetta ja sitä ei pysty kunnolla nykyisessä harkkapaikassa toteuttamaan. Eurotallivuoro toisi kokemusta lisää. Noh... kepit menivät loistavasti ja lähtö onnistui hyvin. Meni muutama estevälikin hienosti. Ensi viikonloppuna Turkuseen kisaamaan iloisin mielin.