syksy
Niin se aika vaan kuluu. Edellisestä viestistä on jo tovi ja tässä lyhyesti jotain mainittavia juttuja.
Silin ura kolmosissa on alkanut hylätyillä suorituksilla. Ninalla takana pari starttia ja minulla yksi KV-kisa. Suorituksista puuttuu kuskilta rutiini ja koiralta kokemus. Suoritukset ovat karahtaneet "helppoihin" virheisiin. Emme ole ottaneet kauheita paineita kisasuorituksista vaan keskitymme harjoituksissa perusjuttuihin ja muutama osa-alue vaatii vähän enemmän hommia. Katsotaan mihin suuntaan asiat lähtevät menemään.
Sili kävi viikonloppuna silmäpeilauksessa. Puhtaat silmät ja yksi kokemus lisää Silille. Painoksi puntari näytti 17,6 kg.
Olemme ilmoittaneet Silin kisaamaan parille seuraavalle viikonlopulle. Saas nährä miten menee. Ohjausvuoro on siirtynyt Ninalle toistaiseksi. Minä keskityn kennelpojan hommiin.
Nelli viettää lokoisia eläkepäiviä. Pitää keksiä kaverille jotain muuta puuhaa agilityn tilalle, kun aina välillä se näyttää "hyppivän seinille". Virtaa ainakin löytyy.
Ransu on jo tottunut eläkepäiviinsä ja pari viikkoa sitten kävi ilmi, ettei se kuule enää ovikelloakaan (mikä on arkielämän kannalta positiivinen asia).
Juuh… eipä tässä mitään. Mennään näillä eväillä eteenpäin.
Silin ura kolmosissa on alkanut hylätyillä suorituksilla. Ninalla takana pari starttia ja minulla yksi KV-kisa. Suorituksista puuttuu kuskilta rutiini ja koiralta kokemus. Suoritukset ovat karahtaneet "helppoihin" virheisiin. Emme ole ottaneet kauheita paineita kisasuorituksista vaan keskitymme harjoituksissa perusjuttuihin ja muutama osa-alue vaatii vähän enemmän hommia. Katsotaan mihin suuntaan asiat lähtevät menemään.
Sili kävi viikonloppuna silmäpeilauksessa. Puhtaat silmät ja yksi kokemus lisää Silille. Painoksi puntari näytti 17,6 kg.
Olemme ilmoittaneet Silin kisaamaan parille seuraavalle viikonlopulle. Saas nährä miten menee. Ohjausvuoro on siirtynyt Ninalle toistaiseksi. Minä keskityn kennelpojan hommiin.
Nelli viettää lokoisia eläkepäiviä. Pitää keksiä kaverille jotain muuta puuhaa agilityn tilalle, kun aina välillä se näyttää "hyppivän seinille". Virtaa ainakin löytyy.
Ransu on jo tottunut eläkepäiviinsä ja pari viikkoa sitten kävi ilmi, ettei se kuule enää ovikelloakaan (mikä on arkielämän kannalta positiivinen asia).
Juuh… eipä tässä mitään. Mennään näillä eväillä eteenpäin.

0 kommenttia:
Lähetä kommentti
<< Etusivu