agilityvaliokello käyntiin...

Eilen se sitten tapahtui. Nelli voitti ensimmäisen 3-luokan kisansa. Hämeenkyrön keikka kannatti sittenkin. Tavoitteena tosin oli tuplanolla arvokisojen osallistumisoikeuden saamiseksi, mutta kyllä tämäkin kelpaa! Tuplanollia keräämme sitten myöhemmin keväällä.

Mia Laamasen koukerot eivät kovin monelle koirakolle maistuneet, ainakaan tulosten valossa. Olihan siellä haastavia paikkoja, mutta ne näyttää sopivan tällaiselle hieman hitaammalle koirakolle. Kisasimme pitkähkön kisapäivän viimeisten joukossa ja en seurannut muiden menoa. Rennolla fiiliksellä radalle. Nelli oli startissa hervoton ja jouduin asettamaan sen paikalleen pari kertaa. Päivän ekassa startissa sattunutta varaslähtöä halunnut toistaa. Rata meni kohtuullisen sutjakasti. Kontakteilla huutelin reilusti etukäteen ja hidastin Nelliä. Siinä vähän paloi aikaa, mutta kontrolli pysyi paremmin.

Päivän eka rata meni näin. Varaslähtö - kikkailua parilla ekalla esteellä - olin aina vähän myöhässä - hiukan lisää kikkailua parilla muullakin esteellä - niukka lentokeinu. Vitonen tuli. Kaikki kontaktit olivat vähän niin tai näin. Maneesialusta oli sisähalliin verrattuna outo. Huomaa, että harjoituksia on pelkästään sisällä matolla. Maneesin pehmeämmällä alustalla ei pääse liikkeelle niin nopeasti kuin mattoalustalla.

Huoh... palkintopallilla en ole paljoakaan aikaani viettänyt ja siellä oli hieman erikoista olla. Katsotaan, koska sitten seuraavan kerran saa moista nannaa kokea.

Sili starttasi sunnuntaina aamupäivällä ja siitä nyt ei kauheasti käteen jäänyt. Onko se uusi kisapaikka, väärä valmistautuminen vai joku muu tai kaikki yhteensä, mutta Sili ei toimi vielä ihan optimaalisesti ;) . Muutama reeni maneeseissa voisi tehdä terää. Pitkät estevälitkin muuttavat ratojen luonnetta ja sitä ei pysty kunnolla nykyisessä harkkapaikassa toteuttamaan. Eurotallivuoro toisi kokemusta lisää. Noh... kepit menivät loistavasti ja lähtö onnistui hyvin. Meni muutama estevälikin hienosti. Ensi viikonloppuna Turkuseen kisaamaan iloisin mielin.