syksy tulee

Ransun selästä löytyi luupiikkejä jo vuoden vanhasta sisäelinten röntgenkuvasta. Eli vaivaa on ollut jo pitkään. Tarkempi kuvaus parin viikon päästä paljastaa, mitä lannenikamiin oikein kuuluu. Toivotaan ja katsellaan. Tällä hetkellä Ransu syö pissalääkkeitä ja se vaiva on helpottanut.

Nelli kävi viikonloppuna tekemässä pari rataa Orivedellä. Ekan radan vedin minä ja kiireessä höselsin Nellin kanssa yhden riman alas (toiseksi viimeinen). Toisen radan veti Nina ja tuloksena hylky. Nollasaldoa kasvatellaan sitten ensi lauantaina Ylöjärven kisoissa. Hubaa tiedossa kolmen startin verran.

Hubasta puheenollen - Sili starttaa ekoihin kisoihinsa niin ikään Ylöjärvellä, sunnuntaina. Nina koittaa miltä bc:n kanssa meno maistuu kisoissa. Tulostavoitteena paljon vauhtia ja jos tulos tulee, niin hieno homma. Viime hetket olemme painineet Silin keppiongelman kanssa. Epätoivo pujahti hetkeksi puseroon, mutta hätä keinot keksii. Ongelmana siis keppien aloitus. Ekaan väliin menee hienosti, mutta paluu kepeille tapahtuu vasta kolmannesta välistä. Liikaa vauhtia siis. Teimme kanaverkosta ohjaimen, joka pakottaa koiran menemään toisesta välistä. Sili aluksi ihmetteli, mutta otimme koiran naruun ja toistimme kohtaa uudelleen ja uudelleen. Loppupeleissä Sili hiffasi mistä on kyse ja toivoa on paremmasta. Tänään on tarkoitus jatkaa toistoja. Tänään on myös normaali harjoituskerta, missä emme ota keppejä tälläkään kertaa. Muista esteitä kylläkin.

Syksy tuli vauhdilla ja märkää on = ei kivaa.

niksauttajalla

Tiistaina kokeilimme Silin kanssa agilityä eteläpuistossa omassa koulutusryhmässämme ja meno oli nopeampaa kuin aikaisemmin. Johtuneeko siitä, että tällä kertaa Nina ohjasi kokonaisia radanpätkiä ja Sili tajusi, mistä on oikein kyse. Tällä kertaa on enemmän opettelemistä kuskilla kuin koiralla. Kivan näköistähän meno oli (meni ainakin sinnepäin) ja saammekin jatkossa harjoitella oman ohjaamisen ajoitusta uudelleen. Puomi meni nopeammin kuin koskaan ja kontaktit eivät vieläkään muodostuneet ongelmaksi. Palkan asettaja (minä) oli välillä vähän myöhässä alastulolla, mutta muuten meni kivasti. Lisäsimme häiriötekijöitä kentälle (tuomarin korvikkeena toimi Pekka) ja Sili ei ollut huomaavinaankaan häntä kiireen keskellä.

Tiistaina oli myös Ransun viimeinen aktiivinen agilityreenikerta.

Keskiviikkona Piira tutkiskeli koiramme ja Ransun vaivojen syykin taisi selvitä. Ransun seitsemästä lannenikamasta nrot 5-7 (peräpäässä) ovat joko luutumassa yhteen tai siellä on jokin luupiikki. Seuraavaksi pitää kuvauttaa ranka ja katsoa mitä siellä on. Selän vaivat vaikuttavat hermoston toimintaan ja esim. virtsavaivat voivat johtua siitä (kilpirauhasarvot muuten olivat labratulosten mukaan OK). Agilitykielto tuli nyt ja jatkossakaan ei kannata koiraa rasittaa moisella. Uiminen ja kevyt ravaaminen ovat jatkossa ohjelmassa. Itse asiassa kaikilta koirilta löytyi pientä jumia. Nellin lanne oli jämähtänyt vähän vinoon. Se saatiin hoidolla suoristettua. Ravilenkkiä pehmeällä alustalla on koirille tiedossa. Jos tästä vaikka oma lenkkeilyharrastus taas ottaisi tulta alleen. Silin jumiutumiset etupäässä ovat tulleet todennäköisesti törmäilyistä Nellin kanssa. Sili vähän kiusaa Nelliä, juosten vapaana ollessaan suoraan sitä päin. Aiemmin (alle 1 v.) enemmän, mutta nykyäänkin satunnaisesti. Olemme pyrkineet keskeyttäneet ärsyttävän tavan, mutta aina sitä vaan ei ehdi.

Silin kanssa agia

Illalla kävimme Silin kanssa, puolentoista viikon tauon jälkeen, tutustumassa agilityn saloihin navetalla. Hypyt ja ohjaus radalla menee suorastaan hyvin, mutta ne kepit ei ihan nappiin menneet. Tauko teki jälleen tehtävänsä. Sili rupesi taas oikomaan ja teki keppejä ihan miten sattuu. Näytti siltä ettei sillä ollut hajuakaan, mitä pitäisi tehdä. Aloitukset menivät oikeaan väliin vauhdilla, mutta järki loppui siihen. Lopulta otimme kepit 6 sarjassa ja Silistä huomasi, että lamppu jälleen syttyi päässä ja saimme mukavia toistoja aikaiseksi. Jätimme onnistuneet suoritukset päähän muhimaan ja loppuviikosta kokeillaan uudestaan.

Puomin kontakti menee pelottavan hyvin ja eiköhän me saada se jotenkin vielä pilattua. Navetan hempulaa keinua Sili vierasti ja sitä mentiin aluksi hitaasti, mutta lopulta Sili halusi mennä sitä uudelleen ja uudelleen. Vauhtia kontaktiesteille tullee(?) jatkossa vielä enemmän, mutta keskitytään vielä siihen tarkkuuteen.

viikonlopun agia

Nyt on lauantain ja sunnuntain agilitykisat käyty tarpomassa Nellin kanssa läpi ja nollia tuli kaksi. Molemmat hyppyradoilta. Agilityratojen saldona oli vitonen ja hylkäys. Molempien ratojen virheet tulivat kontaktin jälkeisistä esteistä.

Lauantaina A-esteen alastulosta olisi pitänyt kääntyä vähän vinoon hyppyesteelle, mutta Nelli jatkoi matkaansa suoraan ja sain käännettyä koiran vasta kun Nelli oli jo esteen ohittanut ja tapitti meikäläistä hypyn toiselta puolelta. Sain kierrätettyä Nellin takaisin esteen oikealle puolelle ja jatkoimme siitä matkaa maaliin asti.

Sunnuntain hylky tuli taas puomin jälkeiseltä esteeltä. Kun olisi pitänyt jatkaa matkaa suoraan(!) muurille, niin Nelli päätti kääntyä kainaloni alta hyppyesteelle.

Tiedämpähän, mitä seuraavissa reeneissä harjoitellaan :) . Hyppyradat olivat hyviä, varsinkin sunnuntain päättänyt rata oli mukavan tuntuinen. Pari käännöstä meni vähän varmistellessa (rata oli kiemurainen) ja niissä hävisimme hiukan muille. Viides sija taitaa olla pitkästä aikaa paras sijoitus ja seuraavana viikonloppuna jatketaan taas kisarumbaa.

Ransun tilanne on aika stabiili. Silin korvat ovat kunnossa. Keskiviikkona on sitten koirien fysioterapia. Mielenkiinnolla odotan, mitä hänellä on koiristamme sanottavaa.

Lekuria ja kavereita

Tänään käytiin Ransun kanssa vaihteeksi lekurilla ihan paikanpäällä (kesän mittaan kun lekuriin ollaan oltu yhteyksissä lähinnä puhelimitse). Ransu oli oikein reipas, kotona ilmenevästä rauhattomuudesta ei ollut taas merkkiäkään...

Otettiin jälleen verikoe, tällä kertaa kilpirauhasarvojen testaamiseksi. Eli lääkäri epäili tollereilla jokseenkin yleistä kilpirauhasen vajaatoimintaa, vaikkei siihen varsinaisesti virtsankarkailu liitykään. Toinen vaihtoehto on, että Ransulla on selkäkipuja tai -vaivoja, jolloin esim. jokin painaa hermoon, joka säätelee virtsanpidätystä. Myös Ransun mahdolliset kiputilat voisivat johtua selästä. Keskiviikkona ollaan menossa eläinfysioterapeutille, jolta toivottavasti saadaan tuohon hieman apua ja vastauksia. Toisaalta kyse voi olla vain yksinkertaisesti siitä, että joskus myös kastroiduille uroksille tulee virtsanpidätysongelmia; tuo vaiva on ihan lääkittävissä. Seuraavaksi siis odotellaan kilpparitestien tuloksia ennen seuraavia toimenpiteitä.

Illalla koirat saivat kunnolla kavereita, kun silin sisko Taru, täti Myytti sekä muuten vaan kaveri Kosmo tulivat kyläilemään illaksi. Taru ja Sili ovat välillä innostuneet painimaan, ja Myytti on välillä toiminut "poliisina" välissä. On se hyvä, että on edes yksi koira (Myytti), jota Sili tosissaan kunnioittaa. Kun Myytti ilmestyy kahta metriä lähemmäksi, Sili luimistelee ja maastoutuu, kääntää katseensa pois, ja selvästikin toivoo olevansa näkymätön :-)

Silin korva näyttää jo paljon paremmalta, eli pari kertaa päivässä tapahtuvat toimenpiteet (korvien putsaus ja korvatippojen laitto) ovat siis epämiellyttävyydestään huolimatta tehneet tehtävänsä... Tottuupahan Sili ainakin korvien putsausoperaatioihin. Toivottavasti ei kuitenkaan kauheat traumat jää...

lisään vielä, että Ransu painoi eläinlääkärin puntarin mukaan 20,7 kg. Painoa on tullut ihan mukavasti lisää. Ja kaikki on lihasta :)

Ransun tilanne jatkuu

Tänään saimme Ransun pissanäytteen tulokset. Ph oli normaali ja mitään ihmeellistä ei testeissä näkynyt. Tällä hetkellä tilanne on se, että veri- ja virtsa-arvot ovat normaalit ja mitään vikaa ei ole.

Ransun tilanne oikeasti on huolestuttava. Ransu on ollut henkisesti pingoittunut kuin venytetty kuminauha. Jokainen ääni tai herääminen puoliunesta aiheuttaa pelonsekaisen kimeän haukauhduksen ja Ransu tulee makailemaan syliin tai tärisemään jalkoihin. Paikallaan kaveri ei osaa olla vaan pyytää jatkuvasti makailemaan terassille. Myös toistuvaa nopeaa läähätystä on jatkuvasti - joka tosin saattaa johtua säätilastakin. Tilanne vaikuttaa samantapaiselta kuin tasan vuosi sitten. Poikkeuksena tuosta, ettei tällä kertaa ole oksentelua. Silloin myös oli erilaisia vaivoja yms. Torstaina jatkamme tutkiskelua lääkärillä ja katsotaan mitä tutkitaan seuraavaksi.

Silin korvat reagoivat korvahoitoon heti ja näyttää siltä, että ne paranevat nopeasti. Kaksi kertaa päivässä joutuu Siliä rassaamaan hoitotoimenpiteillä.

Nelli on "normaali" :). Paitsi nyt kun on ukkosta ilmassa, niin Nelli jättää iltalenkin aina väliin.

agilityä urakalla & Silin korva

Parina viikonloppuna olemme olleet Nellin kanssa "nollajahdissa" agilitykisoissa, mutta menestys on ollut kohtuullisen laihaa. Toissaviikonlopun kisoista ei jäänyt käsiin kuin pelkkää manailua ja hampaiden kiristystä, mutta eilen sunnuntaina näytti hieman valoisammalta. Kolmelta radalta saimme kokoon yhden nollan ja pari vitosrataa. Toisen kisan "vitonen" tuli puomin ylösmenolta ,joka on meille harvinaista, joten en koe sitä (ainakaan vielä) ongelmaksi. Toisella radalla vauhti oli edelleen hyvää, mutta osasin sössiä kuviot toiseksiviimeisellä esteellä lahjakkaasti. Jäin suunnitellun reitin aikana Nellin taakse ja pari takaaleikkausta meni suorastaan loistavasti, mutta viimeisellä meikäläisellä loppui taito ja lukituin sen esteen eteen, jonka Nellin olisi ollut tarkoituksena ylittää. Ruoskin itseäni loppuillan tuosta möhläyksestä.

Viimeisestä seitsemästä startista on tullu tulokseksi 1 nolla ja nippu vitosia, joten ei tämä nyt ihan katastrofaalisesti ole mennyt, mutta olisi voinut mennä paremminkin.

Sili taas oli viime viikolla ekaa kertaa sellaisissa agilityharkoissa, missä itse emme olleet kouluttajina - on ihan virkistävää olla vaihteesta pelkästään rivikoulutettavana. Otin Silin kanssa pari ratapätkää, jotka menivät kivasti ja lopuksi otin meidän ongelmatapauksen eli kepit. Eka suoritus meni kepeillä hienosti ja päätin (kerrankin) olla ottamatta toista kertaa, etten pilaa hyvää fiilistä. Viikonloppuna kävimme navetalla erikseen keppejä kikkailemassa ja hyvä tahti jatkui sielläkin. Keskellä rataa olevassa keppisuorituksessa on vielä hiomista, mutta eiköhän se siitä.

Sunnuntaina heräsimme aamulla siihen, että Sili ravisteli päätään jatkuvasti. Tarkistimme korvat ja huomasimme vasemmassa korvassa (Silin näkökulmasta) punoitusta. Näytti siltä, että korvassa olisi hyönteisen purema tai jokin tikku olisi osunut lenkillä korvan sisälle. Aamulla korva vaivasi ja Sili oli aika vaisu. Korvan putsauksen jälkeen Sili normalisoitui ja kaveri oli virkeästi mukana agilitykisareissulla. Päivän aikana korvasta erittyi runsaasti tummaa likaa ja päätimme tänään käydä näyttämässä korvaa lääkärillä.
Lääkärin tuomio oli korvatulehdus ja saimme siihen kortisonikuurin. Toivotaan että korva paranee nopeasti ja ei jatku toistuvana. Silin korvat ovat olleet tähän asti todella puhtaat ja mitään merkkiä vaivasta emme ole aiemmin havainneet. Tämän kuun agilitydebyytti jää todennäköisesti toteutumatta kortisonin varoajan ollessa seitsemän päivää (dopingsäännöt). Harmittaa hiukan.

Ransusta vielä sen verran, että sen tilanne on hieman huolestuttava. Pissavaivat ei ota helpottuakseen pysyvästi. Jotkut päivät menee hyvin ja joinakin päivinä saa käydä 2h välein ulkona helpotusta hakemassa. Pidätysvaikeuksia on ja parina viime päivänä Ransu seuraa ja makailee pelkästään sylissä/jaloissa. Epäilen, että sillä on jotain kipuja. Tänään veimme pissanäytteen tutkittavaksi. Toivotaan, että siellä näkyisi jotain poikkeavia arvoja, että tiedetään missä vaivaa voisi olla. Tähän mennessä veriarvot ovat olleet normaalit ja pissanäytteen Ph oli muistaakseni yli 8. Happamoitamme pissaa syöttämällä säännöllisesti salmiakkia.

vielä lisään, että Sili painoi lääkärin mittalaitteen mukaan 16,9 kg.

sivuston muutos

Moro, sivusto on muuttanut palvelimelta toiselle ja samalla sain inspiraation tehdä tästä enemmän blogimaisen.
Uusi osoite on siis http://villila.bogsa.com. Ehkä helpompi käyttöliittymä saa meidät kirjoittamaan useammin tarinaa nähtäville (kunhan saan tämän viimeisteltyä).