Lekuria ja kavereita

Tänään käytiin Ransun kanssa vaihteeksi lekurilla ihan paikanpäällä (kesän mittaan kun lekuriin ollaan oltu yhteyksissä lähinnä puhelimitse). Ransu oli oikein reipas, kotona ilmenevästä rauhattomuudesta ei ollut taas merkkiäkään...

Otettiin jälleen verikoe, tällä kertaa kilpirauhasarvojen testaamiseksi. Eli lääkäri epäili tollereilla jokseenkin yleistä kilpirauhasen vajaatoimintaa, vaikkei siihen varsinaisesti virtsankarkailu liitykään. Toinen vaihtoehto on, että Ransulla on selkäkipuja tai -vaivoja, jolloin esim. jokin painaa hermoon, joka säätelee virtsanpidätystä. Myös Ransun mahdolliset kiputilat voisivat johtua selästä. Keskiviikkona ollaan menossa eläinfysioterapeutille, jolta toivottavasti saadaan tuohon hieman apua ja vastauksia. Toisaalta kyse voi olla vain yksinkertaisesti siitä, että joskus myös kastroiduille uroksille tulee virtsanpidätysongelmia; tuo vaiva on ihan lääkittävissä. Seuraavaksi siis odotellaan kilpparitestien tuloksia ennen seuraavia toimenpiteitä.

Illalla koirat saivat kunnolla kavereita, kun silin sisko Taru, täti Myytti sekä muuten vaan kaveri Kosmo tulivat kyläilemään illaksi. Taru ja Sili ovat välillä innostuneet painimaan, ja Myytti on välillä toiminut "poliisina" välissä. On se hyvä, että on edes yksi koira (Myytti), jota Sili tosissaan kunnioittaa. Kun Myytti ilmestyy kahta metriä lähemmäksi, Sili luimistelee ja maastoutuu, kääntää katseensa pois, ja selvästikin toivoo olevansa näkymätön :-)

Silin korva näyttää jo paljon paremmalta, eli pari kertaa päivässä tapahtuvat toimenpiteet (korvien putsaus ja korvatippojen laitto) ovat siis epämiellyttävyydestään huolimatta tehneet tehtävänsä... Tottuupahan Sili ainakin korvien putsausoperaatioihin. Toivottavasti ei kuitenkaan kauheat traumat jää...

lisään vielä, että Ransu painoi eläinlääkärin puntarin mukaan 20,7 kg. Painoa on tullut ihan mukavasti lisää. Ja kaikki on lihasta :)