Sili on todellakin huomenna 14 viikkoa, eli viikon vanhempi kuin Tero tuossa edellisessä viestissä kirjoitti (ja Taru ym. ystävällisesti huomasi :-)
Eläinlääkärillä oltiin siis viime tiistaina rokotuksilla. Eläinlääkärillä itselläänkin on kaksi bortsua, joten osasi sanoa, että Silistä tulee varmaakin melko kookas narttu, tosin kylläkin nuo etujalkojen kasvupatit ei enää kuulemma mitkään kovin isot oo, joten tiedä häntä... Sili oli tavalliseen tapaansa reipas tyttö eläinlääkärissä, ei tainnut namien syömiseltään edes huomata, että niskaan tuli piikki. Käytiin eläinlääkärissä sitten myös viime lauantaina jälleen pentupiirissä leikkimässä, tällä kertaa mukana oli pienempien rotujen pentuja. Sili ei oikein selvästikään osannut leikkiä pienimmillään noin 1,5 kg:n painoisten pentujen kanssa, mutta seurasipa sivusta niiden menoa (ja kävi välillä nuolemassa kaikkien ihmisten, erityisesti taas lasten, naamat :-) Nähtiinpä leikkien lopussa sitten sellainenkin ihme, että Silillä selvästi hermot kiristyivät, kun suurin piirtein saman kokoinen pentu kävi koko ajan räksyttämässä korvan juuressa. Silihän vähän jopa pelkää koirien haukuntaa, joten ensimmäistä kertaa nähtiin Silillä ns. "hampaat irvessä", kun se välillä yritti sanoa, että häippäsepä siitä vierestä räksyttämästä.
Perjantaina käytiin tekemässä Silille ensimmäinen makkarajälki eräällä pellolla/niityllä. Jäljestä tuli ehkä noin 6-7 metriä pitkä, ja siis joka askelmalla oli pieni makkaranpala. Jälkeä tehdessä koitettiin kovasti katsoa tuulen suuntaa, mutta koska ei olla partiolaisia eikä edes mäkihyppääjiä, niin heti jäljen teon jälkeen (annettiin jäljen vanhentua reilut puoli tuntia, ja sillä aikaa käytiin lähistöllä lenkillä) oltiinkin jo sitä mieltä, että tulikohan sittenkin tehtyä vastatuuleen tuo jälki. No, onneksi kun jäljestämisen aika tuli, niin tuulta ei ollut nimeksikään, joten siinä mielessä ei tarvinnut stressata. Eikä muutenkaan tarvinnut, stressata nimittäin, sillä Sili pysyi jäljellä hienosti, muutama makkara jäi väliin, mutta sehän ei haittaa... Pitänee tästä lähtien tehdä useamminkin noita jälkiä, sen verran näytti tyttöä sen jälkeen väsyttävän...
Sili kun on tunnetusti rohkea pentu, niin siinä on tietty hyvät ja huonot puolensa. Yksi huono puoli on se, että vapaana tuolla takapihalla ollessaan on nyt keksinyt sen, että voipi juosta pitkin naapureiden pihoja, mikä tietysti on ihan ymmärrettävää, koska ei vielä tunne rajoja, mihin saa mennä... Noh, nyt ollaankin sitten melko paljon pidetty Siliä tuolla takapihan "pissatuspikavisiiteillä" ihan narussa, omien hermojen säästämisenkin nimessä, ja annettu olla sitten vapaana tuolla muilla metsälenkeillä. Täytyykin tosin tuossa lähiaikoina ottaa koulutusrepertuaariin tuo oman pihan rajojen opettaminen (meillä ei siis takapihaa ei ole mitenkään aidattu, vaan se jatkuu suoraan metsään ja Pyhäjärven rantaan). Tosin täytyisi varmaan nuo rajat hieman tarkemmin opettaa myös Nellille ja Ransulle, eli työsarkaa sillä osa-alueella riittää. Viritettiin takapihalle myös meidän kotikutoinen puomin ylös- ja alasmenon harjoittelupätkä (joka johtaa terassilta maahan), ja muutaman kerran Sili on siitä jo mennytkin, mitään systemaattisempaa kontaktin harjoittelua ei vielä olla otettu (vaikka varmaan pitäisi, eilen kun menin ulos, niin Sili meni "puomia" alas ja hyppäsi hienosti juuri ennen alastulokontaktia pois :-).