Tässäpä viime viikkojen (eli edellisen päivityksen jälkeen) tapahtuneiden "kohokohdat":
Pääsiäismaanantaina käytiin pääkaupunkiseudulla yhdistetylla kasvattaja- ja kisareissulla. Ensin käytiin Silin kasvattaja-Pirjolla vierailulla. Ihme kyllä, Siliä kiinnosti noin 1000% enemmän leikkiminen perheen pikkulasten kanssa kuin oman äitinsä Stellan kanssa. Itse asiassa Sili jopa hieman aristeli Stellan lähistöllä oloa, vaikka Stella tosi nätisti Siliä yritti leikkimään saadakin... Lasten kanssa leikkimisen ohella Sili tuolla vierailulla lähinnä nukkui, kuulemma myös sen noin tunnin ajan, kun jäi kasvattajalle hoitoon, kun me suunnistettiin jo Nellin ja Ransun kanssa kohti Purina-Areenaa ja HAU:n kisoja.
Kisoissa menikin ihan mukavasti, Nelli ja Tero tekivät ensimmäisellä radalla hienon nollan, toisella radalla (hyppyrata) tuli ikävästi pari rimaa alas. Itse starttasin Ransun kanssa vain hyppyradalla, ja pääsimmepä peräti kaksi estettä ennen kuin hylkäännyttiin, kun Ransu painoi suoraan putkeen, vaikka piti kääntyä pituudelle. Noh, tuon hylyn jälkeen teimmekin ihan mallikkaan radan, eli voi lohduttautua sillä, että ilman tuota putkea olisi tullut nolla :-)
Sili oli kisoissa jo enemmän kuin kotonaan, ei juurikaan jaksanut stressata muista koirista tai ihmisistä, ja jopa välillä nukkui kivituhka-alustalla (ja turkki oli sen jälkeen melko, noh, pölyinen). Selvästi mukavin juttu kisoissa oli kuitenkin jälleen lapset ja erityisesti kasvattaja-Pirjon noin puolivuotias Oskari-vauva, joka nukkui vauvojen turvaistuimessa, ja Oskarin naamaahan piti päästä säännöllisin väliajoin nuolemaan...
Mitäs muuta? Metsälenkeillä ollaan aika paljon käyty koko kolmen koiran lauman kanssa, niin että kaikki ovat olleet vapaina. Pituutta lenkeillä on ollut maksimissaan joku puolisen tuntia, ja hienosti Sili jo pysyy muiden mukana vauhdissa.
Toissapäivänä perjantaina käytiin pikaisesti mökillä ja siellä oli mukava lumien sulamisvesistä muotoutunut n. 1,5 metriä leveä puro (ks. tarkemmin
kuvista . En tiedä, yliarvioiko Sili omat taitonsa, mutta melko lailla siitä leveimmästä kohtaa yritti hypätä yli (huom! puro oli siis mahdollista ylittää myös siltaa pitkin, mutta ei juuri tuosta kohtaa), ja tietenkin molskahti keskelle puroa. Hienosti tyttö ui vastarannalle. Ja eikun takaisin hienolla tyylillä: jälleen hyppy keskelle puroa ja uimalla perille. Sili ei näyttänyt olleen moksiskaan tuosta, ainakaan mitään paniikkia ei ollut ilmassa, enemmän ehkä innostusta. Jos joku olisi vielä viikko sitten väittänyt, että meidän koirista Sili kastaa ensimmäisenä talviturkkinsa, niin en olisi uskonut, mutta niinpä vain kävi. Nellillä ja Ransulla on siis vielä kevään ensimmäiset uinnit tekemättä.
Koulutusrepertuaarissa edelleenkin on ollut sivulletulo, luoksetulo (lähinnä epävirallisen "tule"-käskyn muodossa), maahanmeno, ja leikkien yhteydessä rauhoittuminen ("lepo") ja irti päästäminen. Istuminen sujuu jo suhteellisen hyvin melko lailla kaikissa ympäristöissä, kunhan tietty ensin saa koiran kiinnostumaan käskyistä. Agilityreeneissä Sili on kanssa edelleenkin ollut mukana, ja intoa edelleenkin riittää.
Ja ai niin, uusin villitys on television katseleminen. Ehdoton suosikki ovat tietenkin agility-aiheiset videot :-), mutta myös muuta melkein mitä tahansa ohjelmaa voi tuijottaa muutaman sentin päästä...
Tänään käytiin lenkillä vanhempieni lähellä sellaisella kävelytiellä, joka menee melko lailla lähellä Nokia-Tampere moottoritietä. Siliä ei tietenkään uskallettu pitää vapaana, lähinnä ajateltiin totuttaa paremmin autojen ääniin. Sen verran lujaa autot viilettivät, että välillä oli havaittavista pientä paimentamisen yrittämistä (autojen tarkkaa seuraamista katseella ja lievää perään ryntäämistä, onneksi kuitenkin narussa), että asiaan täytyy todella kiinnittää lähitulevaisuudessa huomiota. Voipi olla, että olisi paikallaan myös käydä jälleen Tampereen keskustassa tutustumassa liikenteen vilinään, täällä Pirkkala-cityssä kun ei kovin paljoa tuota vilinää ole.
Rokotusajan saimme vasta ylihuomiselle tiistaille, mutta ilmeisesti ei niin viikon päälle tarkkaa tuo ensimmäisen rokotuksen ottaminen ole. Huomenna tulee Silillä ja muulla pentueella 3 kk täyteen, todella uskomattomalta tuo kuulostaa, kun välillä tuntuu, että Sili on niin reipas kuin aikuiset koirat (varsinkin jos vertaa Nelliin aikoinaan saman ikäisenä). Kolmikuukautis-synttärionnittelut siis myös tätä kautta muullekin Tronic C-pentueelle!
