Parturointia ja pesua

Parturoin Ransun hännän pari päivää sitten. Siinä alkoi kampaamattomuuden ja tuhansien uintireissujen jälkeen olemaan niin paljon takkuja, ettei sitä oikein pelastanut enää mikään. Nyt häntä on n. 1 cm:n karvoituksen peittämä ja aika veikeän näköinen. Pesin Ransun tänään, koska kaveri oli joskus kierinyt jossain ihme paikassa ja haisi selän kohdalta todella pahalta. Pesun vuoksi turkki on hieman pörhöllään.

Päivällä pyörähdimme TamSK:n "navetalla" treenaamassa kontakteja koiruuksien kanssa. Luovuin nyt yrityksestä pysäyttää Ransu A:n kontaktilla. Nyt juoksemme se läpi vauhdikkaasti. Minun pitää vain ehtiä alastulolle niin kaikki menee hyvin. Navetalla yleensä meneekin kaikki hyvin, mutta katsotaan huomisessa kisassa miten opit ovat menneet perille. Odotukset eivät ole kauhean korkealla, mutta katsotaan...

Reenasimme myös Ransun vauhdin lisäämistä pallon avulla. Ransuhan on tunnetusti pallohullu kaveri ja agilityuran alkuvaiheessa käytinkin palloa vähän aikaa, mutta hommasta ei silloin tullut mitään. Mitä tästä opimme: käytä namia opettaessa ja palloa sen jälkeen kun koira tietää mitä pitää tehdä. Nellillä pallo ei toimi ollenkaan. Nami on se mikä kiinnostaa.

Kesän kuulumisia

Kesä on vierähtänyt loppupuolelleen ja kaikennäköistä on sinä aikana tapahtunut. Tässä pieni yhteenveto:

Agilityn SM-kisat
Ransun kanssa osallistuimme Jyväskylässä pidettyihin agilityn SM-kisoihin. Tulosta sieltä ei kauheasti tullut. Tein hylyn kolmannella esteellä ja homma oli siinä. Ohjasin koiran ihan väärälle esteelle ja korjausliikkeet eivät paljoa auttaneet. Minua jännitti sen verran, että pasmat meni ihan totaalisesti sekaisin. No... jatkoimme radan loppuun kaikesta huolimatta ja se menikin ihan mukavasti. Harmittihan huono tulos aikalailla, mutta tulipahan taas kokemusta senkin edestä. Edellisenä päivänä ollut joukkueratakaan ei mennyt ihan nappiin. No... ensi vuonna sitten paremmin. Kuvia tapahtumasta on kuvien puolella.

Norjassa autoilemassa
Olimme juhannuksen jälkeen viikon verran reissaamassa Pohjois-Norjassa. Lähdimme koko poppoo autolla pösötellen tutustumaan paikallisiin maisemiin ja oli tiedossa yksi agilitykisakin Harstadissa.

Ransu oli telttaöinä teltassa kuin kotonaan. Kaverilla taitaa olla kokemusta moisesta tai sitten se on oikea luonnonlapsi. Nelli hieman ihmetteli telttaolosuhteita. Aluksi nukkumisesta ei meinannut tulla mitään... piti kuunnella kaikkia ääniä. Mutta loppuvaiheessa kaveri tottui oleskeluun teltassa.

Agilitykisat menivät ihan mukavasti. Nollia nyt ei kauheasti kerätty (yksi neljästä mahdollisesti), mutta molemmat kisat voitimme. Ransun otti yhden nollan agilityradalta. Olosuhteet olivat kuumat (ravirata, ei varjoa missään, lämpötila 27 astetta, tuulta ei yhtään) ja paikalliset kisajärjestelyt eivät ihan kiitettävää arvosanaa saa. Esimerkiksi aikataulusta ei ollut tietoakaan: kisoissa oli yhteensä kaksi kisaa kaikille luokille, mutta kisan järjestämiseen saatiin tuhrattua 7 tuntia. Koiriakin saattoi olla yhteensä n. 20 (siis kaikissa luokissa yhteensä). Esteetkin olivat koottu vanerista ja sähköputkista. No joo... kokemus tämäkin ja saimme yli 10 kiloa ruokaa mukaan.

Norjan reissu oli kokonaisuutena ihan kiva ja menemme varmasti toistekin tähän vuonojen luvattuun maahan. Pari kuvaa kuvien puolella kiinnostuneille.

Agilityn MM/PM-karsinnat
Viime viikonloppuna karsittiin edustusjoukkueisiin koirakot Espanjassa käytäviin maaimanmestaruuskisoihin ja Ruotsissa järjestettäviin PM-kisoihin. Osallistuimme Ransun kanssa kekkereihin ihan mielenkiinnosta ja tavoitteena oli saada tulos kisoista. Tavoite täyttyi ja olimme karsintojen 19. Maxi-koiria oli kisoissa yhteensä 98. Radoista sen verran, että ekalla radalle teimme nollan (ja olimme 18.) ja muilla sitten tulikin virheitä. Kisoissa oli 5 starttia ja meille saaliina virhepisteitä : 0-10-15-5-HYL. Viimeisellä radalla kämmäsin ihan totaalisesti ohjaamalla koiran väärälle esteelle, putkeen (putken päät puomin molemmilla puolilla), mutta niin teki moni muukin :) . Keräsimme radoilta jämäpisteitä ja loppuvaiheessa toisilla koirilla oli hylkyjä sen verran, että he eivät saaneet tulosta (kahdella hylyllä pääsi katsomoon).

Kokemusta tuli ihan mukavasti ja kun tiedän, ettei vauhtimme riitä ihan kirkkaimpaan kärkeen, niin keskityin seuraamaan muiden menoa. On se hienoa nähdä kun koira liitää kentällä.