kontakteja ja kontakteja

no niin.... viime kirjoittelusta on aikaa vierähtänyt parin agilitykisan verran ja homma kulminoituu yhteen asiaan: kontaktit, ja niiden olemattomuus.

Nyt kun A:n kontaktit on saatu kuntoon Ransun kanssa, niin ongelmaksi on muodostunut puomin kontakti molempien koirien kanssa. Okei... sanotaan, että kun opetetaan jotain uusiksi niin koira ottaa ensin pari askelta taaksepäin ennenkuin tulosta alkaa tulemaan. Toivottavasti näin. Sitten kun vielä osaisi ottaa kisoissa kontaktit siten kun on harjoitellut, niin tunnelin päässä voisi näkyä valoa.

Jos otan tarinassa viikon verran taaksepäin, niin teksti saattaisi aueta paremmin. Olimme mökillä rentoutumassa ja löysimme vajan perukoilta jotain ikivanhoja keittiokaappien hyllyjä ja vähän suoraa sahatavaraakin. Saimme kuningasajatuksen ja teimme materiaaleista kontaktin alastulon (tai ylösmenon, riippuen näkökulmasta). Tekeleestä tuli aika hieno. Sen verran hi-techiä lisäsimme siihen, että teimme kaksi metrin pätkää ja niiden väliin asensimme saranat => teimme siis kunnon "matkamallin".

Tänä viikonloppuna sitten vihimme esteen käyttöön monien maalauskerrosten kuivumisen jälkeen. Olemme sillä harjoitelleet kontakteja uudestaan samaan tapaan kuin navetallakin ja reeneissä ne menee ihan kivasti, etten sanoisi jopa loistavasti. MUTTA... ne kisat... ehkä kisatilanteessa jostain selkäytimestä tulee se vanha tapa suorittaa esteitä ja ne menee ihan persiilleen. Sekös miestä ottaa pattiin, mutta minkäs teet. Toistoja tarvii ohjaajakin ja toivotaan, että rutiini alkaa löytymään.

Tämän päivän Tampereen kisoissa A meni loistavasti, keinu meni loistavasti, mutta vauhdikkaammassa puomissa meikäläisen nukahdus puomilla vei nollan. Jäin koiran taakse hölköttelemään enkä tehnyt niinkuin harjoituksissa *ottaa pattiin*.

Sama nukahdus tuli viime viikonlopun kisoissa Tampereen Eteläpuistossa. Tein radalla muitakin virheitä, mutta puomilla tein saman virheen *ottaa pattiin*.

Kolmas kerta toden sanoo ?

No joo. Videolta katsottuna olimme tyytyväisiä muihin ratasuorituksiin. Vauhtia on Ransulle ja Nellille tullut mukavasti lisää ja oma säheltäminen on vähentynyt huomattavasti.

Tästä tekstistä taisi tulla aika sillisalaattia, mutta ei tähän aikaan muuta voi vaatiakaan :)