agilityä

Viime viikonloppuna kävimme avaamassa talvikauden kisarupeaman Hämeenlinnassa. Tulossaalis nyt ei päätä huimaa, mutta suoritukset muuten lämmittävät mieltä. Lisää tarinaa löytyy harrastuksista.

Navetalla harjoittelimme muutama viikko sitten omin päin ja kokeilin piruuttani kuinka Ransuun saisi kunnon vauhtia. Olisi varmaan pitänyt jättää kokeilematta. Narupallo ja Ransu ei ole mikään kaunis yhdistelmä. Kieltämättä tavoitteeseen päästiin ja sain koiraan vauhtia. Järki vaan jäi sen siliän tien jonnekin. Koira on sen jälkeen kuumennut agilityharkoissa riittävästi. Olen sen jälkeen koittanut ottaa rauhallisemmin, mutta kyllä se höyrypää aina kovan vaihteen löytää radalle mentäessä. Tässä piilee tosin pieni mahdollisuuden siemenkin. Ohjaajalta tarkempaa ohjausta ja lopussa kiitos seisoo. Olen niin tottunut siihen, että Ransu seuraa tarkasti ohjaustani. Kaveri ei ole vahingossakaan mennyt esteelle jollen ole sitä tarkkaan sille ohjannut. Nyt koiruus etsii esteitä ja kokemattomuuteni piikkiin menee moni väärä este. Pitää opetella keskittymään suoritukseen paremmin ja harjoitella enemmän. Helppoa eikö totta.

Harjoitusolosuhteisiin on tiedossa jotain pikku parannusta edelliseen kirjoitukseeni verrattuna. Niistä sitten enemmän kun hommat alkaa varmistua.

Ensi viikonloppuna onkin Novascotiannoutajien mestaruuskisat Tampereella, Niihaman ratsastusmaneesilla. Sinne saapuukin 19 kisaajaa ja pääsemme seuraamaan punaturkkien menoa. Meillä on hieman jäänyt hampaankoloon viime vuoden kisasta... mutta onhan tullut hieman kokemustakin lisää :)